sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kuntosalivalmentaja tässä hei!

Jälleen kerran, väsynyt, mutta onnellinen kuvastaa tämän hetkistä fiilistä erittäin hyvin. Voisin lisätä tuohon vielä kiitollinen.


Tuohon kysymykseen voin vastata, että hiton hyvin. Mutta kerrotaan kuitenkin edeltäviä tapahtumia, jottei nyt ihan kehumiseksi mene.

Vielä reilu viikko sitten ajattelin, että hätäkös tässä. Menen ja teen ja that`s it. Kuitenkin alkuviikosta se alkoi vyöryä, se jännitys nimittäin. Tulevan viikonlopun suhteen. En muista olenko blogissa kertonut, mutta olen/olen ollut kova tyttö jännittämään joitain asioita. Enkä ole siis mikään semijännittäjä, vaan olen ollut superhyperjännittäjä. Se on ollut iso juttu sikäli, että vuosia sitten kyseisen asian takia jätin sairaanhoitajaopiskelut kesken. Kyllä vain. Sen jälkeen tunsin oloni tosi epäonnistuneeksi ja toki se on jäänyt kaivelemaan mieltä jollain tavalla. Toki silloin olin paaaaljon nuorempi ja muutenkin "erilainen" minä. Kuten sanotaan, kaikella on tarkoitus, niin lienee tuollakin. Läheisimmät ihmiset elämässäni tietävät, kuinka suuri henkilökohtainen merkitys esimerkiksi tämän viikonlopun onnistumisella minulle on.
Mutta niin, ajatukset olivat siis tällä viikolla hyvin tiukasti tulevassa kuntosalivalmentaja-näyttökokeessa. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa näin itseni näyttökokeessa ohjaamassa ja mietin miten toimin, mitä teen.

Koittihan se perjantaiaamu ja maha velloen matkustin matkustin junalla Lahteen. Sieltä matka jatkui kohti Espoota ihanan koulukaverini, Heidin kyydissä. Meillä oli niin hauska ajomatka ja yhdessä käkättäessä jännityskin unohtui (kiitos Heidi <3 ) Koulutus alkoi kello 12 ja itse olisin toivonut, että näyttökokeet olisivat olleet heti edessä. Mutta eipäs, kuin ihan päivän päätteeksi illalla. Lopultahan olin siis toiseksi viimeinen näytön suorittaja. Alkuun meillä oli siis teoriaa. Onneksi sain keskityttyä siihen jännityksestä huolimatta. Tärkeää asiaa oli tietenkin.


#jännänäärellä

Viideltä alkoi näyttökokeet ja kaksi tuntia sain odotella omaa vuoroa. Sen kahden tunnin aikana jännitys vain katosi ja luottamus omaan osaamiseen kasvoi. Näytöt suoritettiin siis parin kanssa kouluttajan valvoessa tarkkaan vierellä. Näyttökoeliikkeet arvottiin. Tuli lopulta oma vuoro ohjata ja rehellisesti sanottuna, se meni todella hyvin. Yllätyin itsekkin kuinka cool olin siinä tilanteessa. Ohjattavan liikkeen lisäksi ohjattiin myös palauttava venytys ko. lihakselle. Sitten kuulemaan tuomio kouluttajalta. Jos en väärin muista kouluttajan ensimmiset sanat olivat "Sä olit niin ihana". Sain siis hyvän palautteen. Kivi vierähti sydämeltä, helpotus. Äkkiä puolisolle soitto asiasta. Tuli komenttia takaisin "En hetkeäkään epäillyt" Rehellisesti sanottuna, en epäillyt itsekkään. Nimittäin omaa osaamistani. Mutta pelkäsin sitä, että jännityksen vuoksi unohdan tärkeitä asioita ja siksi en saa näyttöä läpi.
Noh, tyytyväisin mielin pääsin lähtemään rakkaan isosiskoni hoiviin ja iltapalalle.

Lauantaiaamuna alkoi koulutus klo.9. Kävellessäni parkkipaikalta koulutuspaikalle teki mieli tanssahdella auringonpaisteessa.


Varsinainen valopää...

Päivän aiheena oli muunmuassa lihaskuntoharjoittelua tukeva ravitsemus


Ei oo toi tyyppi ollut kyllä ruoka-aikaan kotona... Asiaa oli myös diabeteksestä ja verenpaineasioista. Kun noita aiheita käytiin läpi, totesin olevani tyytyväinen. Tulevaan työhöni liittyen, että on tuo hoitajan koulutus ja työkokemus pohjalla. Mielenkiintoisien ja opettavaisten teorioiden lisäksi harjoiteltiin erikoisnostotekniikoita (maastaveto, rinnalleveto, tempaus) sekä passiivisia venytyksiä pareittain.


Venyttelyä Pauliinan kanssa.

Ruokatauolla kerittiin Eveliina-open kanssa ulkoilemaankin


Tulihan sieltä lisääkin opiskelukavereita tankkaamaan aurinkoenergiaa. Käkätystä ja naistenjuttuja siis, huippujengii.


Lopultahan sekin hauska ja opettavainen päivä oli ohi. Pääsin tyytyväisenä kotiin. Teoriakoe pyöri mielessä ja meinasin kokeilla sitä jo heti eilisiltana. Maltoin kuitenkin ruveta nukkumaan, hyvä niin. Tänä aamunahan se sitten oli edessä, koska halusin saada senkin pois alta. Puoli tuntia oli aikaa verkkotentin tekemiseen, eikä se mikän iisi ollut. Mutta läpihän se meni, että heilahti. Joten nyt voin sanoa olevani myös kuntosalivalmentaja.

Tänään meinaan juhlistaa asiaa jollain tavalla. Punttia en taida mennä kolistelemaan tänään, mutta ulkona paistava aurinko houkuttelee ainakin ulkoilemaan. Onneksi on päivää vielä paljon jäljellä.
Ihanaa sunnuntain jatkoa!!!
Näihin kuviin ja tunnelmiin....Kohti uusia haasteita



-Satu-



1 kommentti:

  1. Onnea Satu! :)) Siitä se ura sit urkenee! Aurinkoisia päiviä sinnekin :)

    VastaaPoista