perjantai 8. tammikuuta 2016

Vuoden ensimmäisiä päiviä


Kyllä se on niin, että ei anna tämä kroppa armoa ei. Se on just niin, että syöppäs kuule vaikka yksi pala pullaa niin johan se on muuntunut läskiksi vyötärölle. Jumaliste. No, ei nyt ihan, mutta.. Vähän aikaa kun syö vähän huonommin niin kyllä sen nopeasti huomaa. Se on kuulkaa niin, että läskillä on vapaus valita mihin kohti kroppaa se tulee, niinkuin Sami Hedberg sanoi eräässä sketsissään. Tuskailin juuri yhdelle tutulle tätä probleemaani kun ei meinaa saada syömispuolta haltuun. Noh, kyllä mä olen sitä ruvennut "siistimään", tästä se pikkuhiljaa. Se onkin se haasteellisempi puoli jos siis vertaa ruoka-treeni. Treeneistä harvemmin luistan (jos siis tarkastelee esimerkiksi vuoden ajalta) ja pyrin treenaamaan 5-6 kertaa viikossa. Välillä on aikoja kun tuntuu, että voisi enemmänkin..



Koska se on kivaa. Koska The Feeling.


Kuten monet uudenvuoden uudenelämänaloittajat niin minäkin olen funtsinut, että josko jotain lisäharrastusta aloittaisi tuon punttitouhun lisäksi. Mitä se sitten voisi olla? Toisaalta taas mietin kun ei oo nuo aikataulutetut harrastukset oikein mun juttu niin... Siksikin tällä hetkellä harrastan just sitä mun juttua, silloin kun itse haluan/voin, omien aikataulujeni mukaan. Mutta funtsitaanpa.
Vuosi on siis startannut hyvissä fiiliksissä, pakkasessa olen taapertanut ja tykkään kovasti vaikka se poskia pureskeleekin, se pakkanen. Ihastelen pakkasessa kimaltelevaa lunta, ihan kuin se olisi pieniä timantteja täynnä. Vai väitättekö, että se pitkä pimeys ja vesisateet oli kivempia?


Pakkasessa tallustelu virkistää ihan älyttömästi. Voisihan sitä nyt vaikka valittaa kun on niin .....nan kylmiä ilmoja, niin kuin monet tuntuvat valittavan. Mutta enpäs. Tarpeeksi kun tällää vaatetta päälle niin aika hyvin pärjää.



Mutta ainahan sitä ihmisillä valittamisen aihetta riittää. Milloin potuttaa liika kuumuus, milloin pakkanen. Itse inhoan oikeastaan tuota syksyä jos se kestää ja kestää... Se jatkuva pimeys. Ja ihan vain siksi, että se väsyttää ja vaikuttaa mielialaan. Mutta nyt mennään kohti kevättä, eikös olekkin hieno juttu?

Kuten olen tainnut viime aikoina kehuskella niin treenit kulkee oikeinkin hyvin. Olen ollut ajoittain laiskanlainen keskivartalon treenaamiseen, mutta tänä vuonna olen kuulkaas päättänyt aktivoitua ja aktivoitunutkin sillä saralla. Eikös kuullostakkin hyvältä. Myöskin venyttely tms. on edelleenkin hitto soikoon sellainen juttu johon pitäisi panostaa enemmän. Sain taas muistutuksen siitä kun kävin kylässä ystäväni luona ja niinpä sitten venyteltiin yhdessä hetkonen ennen kahvittelua. Hyvää se teki, venyttely ja ennen kaikkea hyvässä seurassa.

Lähiaikoina tulee muutoksia treeniohjelmiin, toistaiseksi olen jumpannut entisin ohjein, mutta eipä valittamista niissäkään. Viikko alkoi maanantaina selkätreenillä.


Tiistaina oli tulessa olkapäät ja ojentajat, parasta sanon minä. Nuo olkapäät kun on tulessa aivan samantien ja tuntee seuraavana päivänä, että niitä on jumpattu (tämä edellämainittu ilmiö tullut esiin vasta viime kuukausina... Hermotushommia...) Molempina olkapääpäivinä alkuun teen setin jossa tehdään kolmea erilaista vipunostoliikettä (suoraan sivulta, pienellä heilautuksella + takaa), jokaista kymmenen putkeen


+ 10 sekunnin krusifiksipito. Kolme kierrosta. Löytyy olkapäät kyllä, kiitos ja aamen. Molempina olkapääpäivinä myös takaolkapäille liikettä, itse olen ihastunut nyt tuohon facepulliin, sen jälkeen kun valmennuksen alettua sain koutsilta hyvät ohjeet joilla löytyy ne takaolatkin


Keskiviikkona pidin välipäivän omista treeneistä, mutta siitäkin edestä sai puuhailla fustran parissa työmaalla. Aamulla sain asiakkaikseni ihanan Jannin ja hänen ihanan äitinsä duo-tunnille. Jannin kanssa kun syksyllä juttelin oli silloin puhe, että hän tulee kokeilemaan fustraa ja nyt sattui sitten aikataulut natsaamaan kun Janni oli Kouvolassa.


Meillä olikin oikein hauska, mutta tehokas tunti. Uskompa, että molemmat saivat nyt käsitystä siitä mitä fustra oikein on, tyytyväisiä asiakkaita olivat. Meillä oli sitten vielä avoimet ovet iltapäivän ajan ja pääsin tekemään halukkaille fustra-testejä. Tehtiin asiakkaiden kanssa mm. tuota pystypunnerrusta jota Janni tekee tuossa kuvassa. Kaikkien suusta kuului sama " ei olekkaan niin helppoa kuin miltä näyttää". Niin, ei olekkaan.

Mutta tälläistä tarinaa tällä kertaa, mukavaa viikonloppua sulle:)

-Satu-




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti