perjantai 27. marraskuuta 2015

Still alive


Tiedättekö sen hyvän fiiliksen joka on treenin (tai vaikka ulkoilun tms.) jälkeen? I know. Se on The feeling. Se fiilis on ollut erityisen tärkeä tällä viikolla. Se on yksi syy miksi teen sitä mitä rakastan, eli heilutan niitä puntteja.


Tämä pimeys rasittaa, olin paljon pirtsakampi kun oli muutama aurinkoinen päivä ja jopa hitusen sitä luntakin <3 Tällä hetkellä on haastava aika elämässä menossa, senkin vuoksi parina aiempana viikkona on treenit olleet melkein nollassa. En ole blogejakaan aktivoitunut lukemaan, muutenkin somen käyttö/lukeminen on ollut huomattavasti vähempänä ja hyvä niin. Tällä viikolla olen onneksi päässyt treeneihin kiinni. Todennut joka kerta miten suuri psyykkinen hyöty myös sillä on. Arkirutiinit, joihin myös liikunta kuuluu. Syömiset ei ole olleet ihan mallillaan, mutta enpä ota stressiä, nekin asettuu kohdilleen ajallaan. Olen yrittänyt opetella sitä, etten vaadi itseltäni liikaa. Paitsi silloin jos on elämän kaikki palaset kohdillaan ja on edellytykset treenata kovaa, silloin täytyykin vaatia itseltään enemmän kehittyäkseen. Mutta. Ei nyt. Ei vielä tänään.

The Feeling.

Jotta ei nyt synkistelyä vain niin onhan sitä muutakin. Ja kehityksestä puheenollen. Pääsin sunnuntaina katsomaan vanhemman tyttäreni cheerleading-talvinäytöstä. On niin suuri ilo huomata kun lapsi on löytänyt sen oman jutun ja kehittyy kokoajan harrastuksessaankin. Se ilo minkä tytär siitä saa lämmittää mutsinkin mieltä. Niinkuin lapsen ilo yleensäkkin. Jatkossa neiti siirtyykin "sennu-ryhmään" ja treenejä onkin useammin.
Työrintamalla oli tällä viikolla pari erilaista aamupäivää kun meillä oli tyhy-ryhmiä tutustumassa saliin, jumppiin ja tietenkin myös Fustraan. Sai taas todeta, että niska,hartia, selkävaivat (ja niistä aiheutuvat lisävaivat, päänsäryt jne.) on niin yleisiä, että mars fustraamaan. Lähes kaikki tutustujat saivat todeta, miten helpolta näyttävät liikkeet eivät niin helppoja olleetkaan ja saivat vähän käsitystä siitä mitä fustra oikein on.

Nyt kun treeneihin taas on tällä viikolla päässyt paremmin käsiksi niin tuntuu, että tuntuma lihaksissa löytyy paremmin. Hyvä hyvä. Eilen kävin pakaraisia ja vatsoja treenailemassa ennen työhommeleita.


Ja edelleenkin, tuo kuminauhailu on kyllä niin karmeata puuhaa (silleen positiivisessa mielessä kuitenkin) että aina etukäteen jo hirvittää. Mutta kun treenit oli tehty makoilin hetken tyytyväisenä jumppamatolla. Mietin ja fiilistelin. Tänään oli vuorossa selkä- ja habarääkkiä.


Alkulämmittelyksi tietyt kepittelyt ja kuminauhoittelut niin johan löytyi hyvä tatsi selkälihoihin. En pystynyt etenemään suunnittelemassani järjestyksessä ja taisin taas herättää ihmetystä kun tein selkätreeniä rintaprässissä. Sain kuitenkin kaikki ne liikkeet tehtyä jotka pitikin. Onneksi nykyään on jo aika monta eri liikettä tiedossa niin voi käyttää jotain korvaavaa, eikä sormi mene suuhun jos nyt ei satu johonkin tiettyyn laitteeseen pääsemään. Koska jäi vielä aikaa ennen kuin työvuoro alkoi olin reipas ja harrastin vähän kehonhuoltoa. Tulikin tarpeeseen.


Tälläistä tarinaa tällä kertaa, näihin tunnelmiin, hyvää viikonloppua sulle !!!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti