Keskiviikkoaamun treeninä oli vuorossa selkää ja takaolkapäitä. Uuteenkin selkätreeniohjelmistoon kuuluu maastaveto, mutta ei niin monilla sarjoilla kuin aiemmassa ohjelmassani. Enivei, sen verran pelästyin siitä aiemmasta selkäjumistani, että aika varovaisesti olen mavea tehnyt. Viimeksi tehdessäni alkoi tuntui jopa, että hei tää onkin ihan kivaa. Yritän huolella keskittyä jokaiseen toistoon, että pakki pysyy kasassa, samalla jännäten, että jos taas nyrjähtää. Ääh. No, tällä kertaa ei nyrjähtänyt ja hyvä treeni oli kaikinpuolin.
Kuusi eri liikettä selälle, supersarjasetti takaolkapäille. Vipareita ja facepullia.
Kiitos kuvista hänelle joka ne otti :)
Mistäs tuo otsikko tuli. Lause tuli mun mieleen eilen aamulenkillä. Treenaamisesta tulen iloiseksi jne., mutta sitä kun ei voi tehdä 24/7 niin mitäs muuta sitten. Esimerkiksi lenkkeily, luonto. Makes me happy. Jos lisänä vielä auringonpaistetta niin täydellistä. Niin ajattelin siis eilisaamuna kun lenkkiä taapersin lempimaisemissani.
Eikä tarvita muuta kuin sopiva vaatetus ja lenkkarit. Lenkillehän voi mennä sopivissa varusteissa sateellakin ja se on itse asiassa aika piristävää kun on happirikkaampi ilma, tosin ei välttämättä huippukivaa jos kaatosateessa lähtee rämpimään.
Mulla tulee näemmän ajanjaksoja joilloin "sanottavaa" olisi enemmänkin, kuten huomasin eilen. No, miten niin. Sitenniin kun yritin ruveta nukkumaan eikä siitä alkuun mitään meinannut tulla kun alkoi ajatukset rallattaa. Tuli mieleen monta monituista asiaa/tekstiä joita tänne kirjoittaa ja hetken jo mietin, että pitääkö nyt oikeasti nousta petistä ja kirjoittaa niitä jonnekkin ylös. Olis vissiin pitänyt kun aamulla sitten rupesin miettimään, että mitäs mä illalla mietinkään. Huoh. Ei oo heleppoo ei. Näin sitten muuten aivan pimeetä unta. Menin siinä kotiini, jossa oli pieni keittiö ja olohuone jossa oli kuntosalilaitteita. Ja vieraita ihmisiä. Menin makuuhuoneeseen ja sielläkin oli pari miestä. Otin puhelimen käteeni, vissiin soittaakseni jonnekkin, koska tilanne oli outo. Mitä nuo ihmiset tekee mun kotona, jonka olohuoneessa on kuntosali. Kyselin miehiltä että niin mihinkäs aikaan tänne ihmisiä yleensä tulee. No, se tyyppi kertoi, että aamulla ensimmäiset tulevat klo.6.10, myöhäisimmät illalla yhdeksän aikaan. Mietin mielessäni, että eihän se nyt niin voi mennä, että mun kotiin tullaan miten vain ja onkohan niillä kaikilla oma avainkin.. Sitten heräsin.
Tänä aamuna oli taas saliurheilun vuoro, käsijumppaa. Supersarjoja ja muuta kivaa.
Iho pikkuriikkisen hauikseni kohdalta rupesi punoittamaan, tarkoittaako se sitä, että se kasvaa:)
Vakaammin se sujuu jo tuokin puuha. Ojentajille myöskin supersarjat kickbackia ja ranskista pään yli
Voin kertoo, että toimii. Kiitos. Semmosta tarinaa tällä kertaa, muksaa päivää sulle!
-Satu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti