perjantai 28. marraskuuta 2014

Hyvin menee

Aika tuntuu menevän niin nopeasti, ettei meinaa kyydissä pysyä.. Jouluakin tuppaa jo joka tuutista, what? Ai niin onhan ensi viikolla jo joulukuu.. Kohta, tammikuussa siis, tulee myös mulla täyteen kaksi vuotta treenaamista. Kohta kahden vuoden ajan on salin ovi avattu 4-5 kertaa viikossa (muutamaa poikkeusviikkoa lukuunottamatta). Edelleenkin ajoittain ihmettelen, että olen saanut itsestäni irti asioita ja harrastanut säännöllisesti. On ollut päiviä, niinkuin tälläkin viikolla, että väsyttäisi ja laiskottaisi vähän, mutta kummasti on väsymys kadonnut salilla kuin tuhka tuuleen. Vaikeus lieneekin monesti siinä, että saa tsempattua itsensä liikkeelle. Tosin sekin onnistuu nykypäivänä PALJON paremmin, kun tietää lopputuloksen. Sen hyvän fiiliksen joka on salilta (tai lenkiltä) kotiin palattua.

Pakko kehua, että eilen tuli tehtyä hiton hyvä etureisitreeni. Salilta lähdettyä oli ihan mielettömän hyvä fiilis ja onnittelin itseäni, että jaksoinkin "enemmän" kuin luulin. Toki osittain saa taas kiittää treenikaveriakin, Kepa tsemppasi ne viimeiset kiduttavat toistot prässissä. Kyllä puntit tutisi.


Tuli kyykkäiltyä myös smithissä sekä hackissa. Lopuksi kolme vatsaliikettä


Ja välikuolema sen jälkeen..

Ruokaa saa syödä riittävästi edelleenkin, sekin varmaan osasyy siihen, että salillakin jaksaa ahkeroida kovemmin. Oikeastaan ainut haaste syömisen suhteen on ollut aamupalan ahtamisessa, tosin vakkaripuuron ym. muutin tänään smoothieksi. Kaurahiutaleita, proteiinijauhoa, banaani, mustikoita ja vettä. Blenderi surraamaan ja tulikin tosi hyvää. Taidankin jatkossa kiskaista aamupalan tuossa muodossa. Masu vetää evästä hyvin, vaikka turvotteleekin ajoittain. Tosin siihen turvotukseen voi olla useampi syy.

Treenien suhteen siis oikein hyvin on mennyt tämä viikko, tiistaina tein selkätreeniä


Lisäksi kolmisarjan perään olkapäille, josta tuleekin ihan älytön polte erityisesti takaolkapäihin. Keskiviikkona oli rinta/hauistreenin vuoro. Supersarjoja oli myös niin jopas sai taas poltetta aikaiseksi em. lihaksiin.


Penkkipunnerruskin alkaa jo sujua vakaammin, jiihaa, pieniä iloja. Rintatreeni on ollut pitkän aikaa tympein osa-alue treenata, mutta tuntuu, että mielenkiinto siihenkin on palannut.
Tämä aamu alkoikin lenkillä sumun keskellä, hiukan meinaa taas keljuttaa tuo harmaus ulkona. Viikonloppu meneekin minulla, yllätys yllätys, töissä. Salireissut tietenkin myös töitten jälkeen.

Mukavaa viikonloppua !!!

p.s Mites sun viikko on mennyt? Jos käyt salilla, mikä on sun lempparitreeni ja miksi?

lauantai 22. marraskuuta 2014

Reisillehän se meni...

Torstai-ilta sai mukavasti draivia jalkatreenillä, jonka kävin tekemässä rakkaan kaiman kanssa. Minulla oli etureidet vuorossa, kaimalla takareisiosasto, lopuksi tehtiin mahajumppaa.
Alkulämmittelyjen jälkeen aloiteltiin smithissä.


Sen jälkeen oli vuorossa supersarjat ja johan oli tuskaa. Mutta niinhän se kuuluukin olla, silleen hyvällä tavalla.


Lopuksi vielä hack-kyykkyä. Kyllä meni reisille koko treeni, kirjaimellisesti. Ja taas korostui treenikaverin tärkeys, joka auttaa niissä viimeisissä toistoissa kun ei enää millään jaksaisi..

Niin sitä mahajumppaa tehtiin myös, kolmea eri liikettä jotka mulla oli ohjelmassa. Ja myös tätä vatsarutistelua, josta kaima oli nähnyt vinkin netissä


Hupsista kun meinaa pudota pallon päältä, mutta onnistui se lopulta..


Tuntuipa taas vähän erilailla kuin muut vatsarutistelut ja peukutan kyllä tätä liikettä. Tämän viikon treeneistä on kroppa ottanut kyllä kovasti osumaa, keskiviikon rintatreenin jälkeen oli monta päivää rinnukset ja etuolkapäät kipeät, itse asiassa vähän vieläkin tuntuu. Torstain vatsarutisteluista arkuutta havaittavissa myös.

Yksi tuttu sanoi salilla, että nostaa mulle hattua kun omien touhujen lisäksi huolehdin ipanoista. Täytyy myöntää, että välillä on haasteellista pyörittää tätä palettia, johon yhteensä viisi lastakin kuuluu. On kuitenkin huolehdittava myös lasten menoista/harrastuksista, kaupassa saa käydä ahkerasti, kotitöitä riittää ja ruuanlaittoa jne. Ja sitten pitäisi töitten lisäksi keritä itsekkin harrastaa. Suunnitelmallisuutta ja aikataulujen miettimistä se vaatii. Eilen vein yhden tytön ratsastustunnille ja menin itse sillä aikaa salille. Mutta se on minun kohdalla onni, että puoliso on sellainen kuin hän on. Ilman hänen osallisuutta, apua ja tukea ei tämä arjen pyöritys kyllä onnistuisi näin. Lisäksi se, että ymmärtää harrastukseni kun itse on niin liikunnallinen. Silläkin on suuri merkitys. Toki on useinkin päiviä, että vaikka miten tekisi ei aika tunnu vaan riittävän.

Eilen olikin lepopäivä salista. Aamulla kävin kyllä aikaisin lenkin, kävelin samalla reissulla Kepaa vastaan kun se pääsi töistä. Kyllä tuli energiaa ja hyvää mieltä päivään kun sai ajoissa itsensä ylös ja ulos. Illan iloksi satoi luntakin, sain ihastella sitä iltavuoron aikana. Tänään olikin taas iltavuoron jälkeen aamuvuoro. Kummasti piristyin ja hyvin jaksoinkin treenata kun töitten jälkeen välipalan syötyäni lähdettiin salille. Takareisiä/persusta/pohkeita ja vatsoja oli luvassa. Suorin jaloin maastavetoa, reisien koukistusta, prässiä ja ne pohkeet. Osittain supersarjoina, huh huh taas kerran. Onneksi oli Kepa komentamassa ja auttamassa kun prässiä tein, meinasi nimittäin hyytymys iskeä. Sisulla kuitenkin sain tehtyä vaikka Kepa painojakin lisäili. Yksin ei olisi niin hyvin saanut puserrettua.
Lopuksi tein kolmea eri vatsaliikettä, myös tätä joka on mun lemppari vatsaliike.


Salin jälkeen menikin aikaa keittiössä kun tein sapuskaa useammalle päivälle valmiiksi annoksiksi. Ei ole nälässä tarvinnut olla, ruokaa saa syödä paljon. Hyvin on jaksanut myös treenata. Herkkujakaan ei ole tehnyt mieli yhtään, ihme ja kumma. Mutta nyt ei jaksakkaan eikä kerkiä muuta kuin raahautua saunaan ja unten maille.

torstai 20. marraskuuta 2014

Rakas, minusta on tullut pullukka

Sain Bodycampilta uudet treeni- ja ruokaohjeeni. Ja olen syönyt (saanut syödä) niin paljon, että napakoru on meinannut singahtaa irti. Olen näyttänyt siltä kuin olisin viimeisillään raskaana. No, suurella ruokamäärällähän on tarkoitus boostata aineenvaihduntaa. Tulee vielä myös aika jolloin varmaankin ruikutan nälkääni... Parin päivän jälkeen alkaa jo kroppa tottua suurempiin ruokamääriin.
Tämä projekti tuli kyllä niin tarpeeseen tähän syyskaamokseen. Olen muutenkin ihminen joka ei jaksa kokoajan yhtä ja samaa vaan tarvitsee esim. treenaamisessa "piristysruiskeita". Innolla odotan tulevaa.
Sikälihän tämä on nyt "helppoa" kun on taas selvät ruokaohjeet mitä noudattaa. Ainoa työ on ruuanvalmistuksessa, mutta kuten aiemminkin teen sapuskaa kerralla useammalle päivälle, säästää aikaa ja vaivaa sekin.

Tiistaina kävin tekemässä selkätreenin ja vähän olkapäitä. Liikkeitä oli monta ja osittain supersarjoina. Tuttuja liikkeitä, pitkiä sarjoja. Varsinkin noilla super- ja kolmisarjoilla kyllä saa kunnon poltten aikaiseksi. Ensin tein siis sen selkätreenin, sen jälkeen oli kolmisarjana olkapäät ja tuli kyllä kunnon polte vaikka vimputtelin ihan pikkupainoilla. Treenin jälkeen yritin vielä intervallityyppisen lyhyen treenin tehdä juoksumatolla, mutta kintut ei olikein tykänneet siinä hölkätä. Jospa tottuvat ja ensi kerralla kenties varauduttava erilaisilla kengillä siihen.

Pakko kertoa "entisistä ajoista" kun on Kepan kanssa tullut puheeksi aihe useampaan otteeseen. Silloin kun tutustuttiin kerroin, että harrastan lenkkeilyä. No, Kepa veikin minut tosi pitkälle lenkille pururadalle. Minä valitin ja kiukkusin, etten jaksa (enkä kyllä jaksanutkaan), muistan kun ajattelin silloin ettei se lenkki varmasti koskaan lopu. Kepa kun luuli, että olen hyvässä kunnossa kun kerran lenkkeilyä harrastan.. Se myös muistuttelee siitä kun joskus lenkillä on viimeisenä "pisarana" meidän pitkä ylämäki kotiin. Minä kerjäsin, kuulemma (mukamas), että "en jaksa, työnnä vauhtia". No, nyt kuulemma kulkee tossu jo ihan eri vauhtia eikä tarvitse olla vauhtia työntämässä. Niinhän se on, että olen ollut joka tavalla fyysisesti huonossa kunnossa ja varmaan lihasvoimakin ihan nolla vielä silloin pari vuotta sitten. Mutta ymmärtäähän sen kun liikuntaa ei ollut muuten harrastanut kuin lenkkilönköttelyjä ja syötyä tuli mitä ja miten sattuu. Voi elämä.

Eilen kävin Kepan kanssa treenaamassa. Mulla oli rinta- ja hauistreeni. Piiiiiiitkästä aikaa tein normi penkkipunnerrusta ja kylläpä oli epävakaata ja heikkoa meininkiä, mutta jospa tässä vahvistuu ja liikeratakin muuttuu vakaammaksi.


Mikähän toi kuva muka on... Huudankohan Kepalle.. No, en kai.


Olen tosi vähän panostanut yleensäkkin tuohon rintatreenipuoleen niin eipä tarvitse "isoista" painoista haaveillakkaan. Rintatreenikin oli osittain supersarjoina. Toimi kyllä ja nyt on lihakset tosi kipeät.

Sen jälkeen sitä hauista sitten. Supersarjoina. Kuvittelin, että pystyn tekemään samoilla painoilla kuin olen tehnyt ennen normaaleja hauistreenejäni, mutta ei puhettakaan kun supereina teki. Piti nöyrtyä pienempiin painoihin. Tosi hyvä treeni olikin ja kuulemma tekemisen meininkiä kun niin irvistelin, tosin en vielä tässä..


Tämän (vapaa)päivän starttasin lenkillä, metsässä tietenkin. Olikin paljon mukavammat fiilikset ja vähän valoisampaa kun edes hitusen on lunta maassa



Tänään pääsenkin rakkaan kaiman kanssa rääkkämään koipia kun on etureisitreeni vuorossa, wish me luck!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Treenin täyteinen viikonloppu

Perjantaina olin taas töitten jälkeen niin väsynyt, että oli pakko heittäytyä hetkeksi unille. Se onneksi virkisti ja lähdin kaiman kanssa treenaamaan. Sainkin taas uusia vinkkejä ja mielettömän poltteen olkapäihin, kiitos siitä kaimalle.
Ojentajatreenillä aloiteltiin. Tehtiin ensin dippiä, kuminauhan keventämänä. Sujui jo paremmin ja vakaammin kuin viime kerralla. Sen jälkeen selällään ojentajia taljassa


Tuo liike olikin minulle ihan uusi tuttavuus, mutta ehdottomasti käytössä jatkossakin. Tehtiin myös taljassa vielä alaspainalluksia yksi käsi kerrallaan ja narulla molemmille käsille. Sen jälkeen siirryttiin olkapäitten kimppuun.
Alkuun kaima keksikin ehdottaa aika polttavaa settiä kun tehtiin kevennetyssä smithissä pystypunnerruksia siten, että viisi punnerrusta ja 10 sekunnin tauko. Tuota kahdeksan kertaa. Enpäs meinannut loppuja jaksaa vaikkei siinä vaiheessa lisäpainoja ollutkaan, oli sen verran tuskaista.


Vipunostoja tehtiin myös. Viiteen laskien ylös, viiteen laskien hitaasti alas + kymmenen nopeaa toistoa. Ja johan taas poltteli


Tangolla punnerreltiin myös vuorotellen niskan taakse ja eteen. Etuolkapäille tehtiin myös yksi liike. Hyvä treeni oli kaikkinensa, tsemppaavassa seurassa kyllä sujuukin.

Lauantaiaamuna suunnattiin kohti Helsinkiä. Mulla oli sovittu treenit ystäväni Aysen kanssa hänen kotisalilla, Kepa meni sillä aikaa kiertelemään kauppoja parin ipanan kanssa. Oli tosi mielenkiintoista päästä uusiin maisemiin ja nähdä vähän toisenlainen salikin mihin on tottunut. Salitiloja oli kolmessa kerroksessa ja olipa yhdessä kerroksessa naisille oma sali, jossa oli pinkkejä laitteita. Mutta ei me siellä treenattu...mutta vähän piti kokeilla..


Olihan siellä muutenkin avarat ja hienot tilat kaikkinensa.

Alkuun piti napata tietenkin kuva muistoksi


Sen jälkeen selkätreenin pariin. Aloiteltiin supersarjoilla. Taljassa niskan taakse + alataljassa lapiotangolla ylös eteen. Tuon jälkimmäisen tekniikka oli mulla hakusessa kun en juurikaan ole noin tehnyt, mutta tarpeeksi pienellä painolla alkoi suunta ja tuntuma löytyä.


Ylätaljassa tehtiin myös kapealla otteella ja pääsinpä tälläisenkin laitteen kyytiin


Pieni tyttö isossa härvelissä, kuten näkyy.

Kulmasoutua tehtiin myös, sain tuohonkin tekniikkaan lisää vinkkejä


Sitten vielä taljassa liikettä, josta alkaakin tulla yksi minun lemppareista



Välillä piti käydä kokeilemassa ihmekapineitakin


Tärisi niin, että hyvä kun kyydissä pysyi. Noita täristimiä olikin tyttöjen salin puolella monta vierekkäin, täytyy myöntää että en tiedä mikä taika noissa on, sulaako läski paremmin jos sitä tärisyttää?


Mutta joo, kyllä me treenattiinkin oikeesti, uskokaa pois, vaikka kuviakin tuli räpsittyä paljon. Hauskaa oli


Treenin jälkeen sain köllötellä hierovassa tuolissa joka oli aika luksusta.


Salilta suunnattiin tietenkin lounastamaan. Kiitos Ayselle mukavasta päivästä, täytyy ottaa uusiksi.

Tänä aamuna tulikin nukuttua edes hiukan pitempään kuin yleensä vapaapäivinä. Luonto-ohjelman tiiraamisen ja aamupalan jälkeen käytiin lenkki metsässä. Se jos mikä virkistää ja tuo hyvää mieltä. Lähdin lenkiltä tultua koipitreenille yksikseni ja sain ihan hyvän treenin aikaiseksi. Ihan entisiä juttuja. prässiä ja reisiojennuksia, sissykyykkyä. Lisäksi vähän takareisiä ja persusta.

Näihin tunnelmiin, mukavaa uutta viikkoa <3

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Sattuipa kerran salilla

Olipa kerran aamu kun sai hiukan keräillä itseään tai lähinnä hakea sitä tsemppifiilistä. Noh, tiesinhän kuitenkin realiteetin eli salitreenistä saan virtaa päivään ja hyvän mielen. Niinpä. Pakkasin kassin ja treenilitkut matkaan ja ajelin salille. Ei näyttänyt olevan kuin muutama minun lisäksi niin arvelin, että saapahan rauhassa touhuta sitä mitä haluaa. Treenaamassa oli kuitenkin myös eräs vanhempi herrahenkilö joka kuuluu salin vakiokasvoihin (ja te jotka samalla salilla käytte tiedätte varmaan ketä tarkoitan). Aina ja todellakin AINA sen miehen on pakko jututtaa jotain yhtä tai usempaa treenaajaa, mutta minähän kun laitan aina kuulokkeet korville vältyn keskusteluilta. Tälläkin kertaa oli siis kuulokkeet korvilla, mutta ei, se ei auttanut. Salilla oli myös toinenkin vanhempi mies joka yritti treeniään tehdä, tämä toinen mies puhui taukoamatta joka välissä sille toiselle miehelle, ihan oikeasti. Välillä se jotain laitetta kävi veivaamassa ja taas juttu jatkui ja jatkui.
Minä lisäsin volumea kuulokkeisiin, mutta ei auttanut, se puhe kuului läpi. Myös se toinen herrahenkilö näytti vaivautuneelta kun ei saanut hetken rauhaa. Minulla katosi keskittyminen ihan täysin, juuri sellaisena päivänä kun halunnut treenata "omassa rauhassa". Toisaalta nauratti, toisaalta keljutti suunnattomasti. Tein siis lyhyen mutta aika ytimekkään selkätreenin. Normijuttuja, tosin ei leuanvetoharjoituksia tällä kertaa.. Pois lähtiessäni tämä äänekäs herrahenkilö tuli esittelemään minulle mustelmiaan.. Että semmoista. Kiitos ja anteeksi valitus.

Asiasta toiseen. Tässä kun on alkamassa sellainen pikku ruhonmuokkausprojekti lähiaikoina niin halusin käydä uudestaan inbody-mittauksessa. Ekaa kertaa elämässäni kävin sellaisessa keväällä ja edelleenkin harmittelen sitä, ettei tullut käytyä tuossa mittauksessa myös silloin tammikuussa vuonna 2013.
Olin jotenkin ihan varma, että rasvamäärä olisi lisääntynyt, mutta eipä ollutkaan niin. Viskeraalisen rasvan määrä oli vähentynyt ja rasvaprosentti tippunut. Rasvaprosentti tällä hetkellä 21,4 (viitearvo 18.0-28.0) Kaikki muutkin arvot olivat normaaleissa rajoissa. Lihasmassa 24.6 --> 24.9.


Tässäpä linkkiä jos kiinnostaa missä tuli käytyä:-) Siihen ruhonmuokkausprojektiin liittyen, jos jotakuta kiinnostaa niin kurkkaappa ---> tänne Jännittää kyllä, myönnettäköön, saas nähdä miten ämmän käy. Mielenkiintoista ja motivoivaa, tarkemmin en tiedä vielä mitä on luvassa. Se selviää lähiaikoina.

Kyllä näin pimeänä aikana tarvitseekin lisädraivia elämään ja myös treeneihin. Kuten aiemminkin olen kertonut, inhoan tätä pimeyttä, syksyä yleensäkkin. Syysmasennus on kaiketi yleensäkkin yleistä, mutta vielä yleisempää lienee lisääntynyt väsymys josta moni ihminen kärsii pimeinä aikoina. Ulkoilu, liikunta ja rutiineista kiinni pitäminen auttavat selviämään. Itselläni on myös kirkasvalolamppu olemassa, joka on taas kaivettu varaston kätköistä. On olemassa ihmisiä jotka porskuttavat syksytkin täydellä energialla eteenpäin ja jaksavat oikein hyvin. Mutta jos kuulut tähän syysväsyneitten porukkaan niin kerroppa mitkä asiat tai tekemiset sinua piristävät pimeinä aikoina?



maanantai 10. marraskuuta 2014

Mikä on se sun juttu?

Korviini särähtää kun joku sanoo, pitäisi aloittaa laihdutuskuuri, pitäisi ruveta laihikselle. Myönnetään, että varmasti on tullut itsekkin niin sanottua. Mutta siis tuo lause herättää ajatuksia. Kuuri-sana. Kituutetaan jonkin aikaa ja palataan entiseen? Joskus tähän blogiin taisinkin kirjoittaa, että jos haluan pysyviä muutoksia elämääsi/kroppaasi niin heitä hiiteen kuuri-ajattelu. Toki saahan niillä kuureilla hetkellisiä tuloksia ja esim. joku "laihdutuskuuri" jotain juhlamekkoon mahtumista varten voi olla ihan ok, mutta pitemmällä tähtäimellä.. Mietippäs. Itselläni oli vielä pari vuotta sitten myös kolesteroliarvot koholla, mutta elämäntapamuutoksen ansiosta nekin lukemat ovat nyt oikealla tasolla. Liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla on siis paljon positiivisia vaikutuksia.


Ihminen on kokonaisuus. Voi kai sitä syödä ties mitä ja kuluttaakkin ne syömänsä mössökalorit pois, ja pysyä siten normaalin painonkin rajoissa. Tai syödä suht fiksusti, mutta olla sitten taas "liikkumaton" ihminen. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto. Asioiden tulisi kulkea käsi kädessä. Tarpeeksi liikuntaa ja fiksu ruokavalio ja säännölliset ruokailut. Piste. Plus lepo. Nyt voi joku miettiä, että mikäs asiantuntija tuo luulee olevansa. Enpä olekkaan, nämä onkin minun kokemuksia, ajatuksia ja mielipiteitä.
Edelleenkin väitän, että itselläni suurin tekijä painon putoamiseen oli ruokailutottumusten muuttaminen, ruokavalion muuttaminen sekä herkkujen syönnin radikaali vähentäminen. Siinä samalla löytyi se mun juttu = kuntosalitreeni, entistä enemmän on vahvistunut tunne siitä, että se on niin mun juttu. Kaikkien juttu se ei ole, eikä tarvitsekkaan olla. Toki lihaskuntoa olisi hyvä harjoittaa jollain tavalla. Mä en ole (koskaan ollut) jumppaihminen, hyi yök (no, ehkä joku bodycombat tms. vois kiinnostaakkin). Joogaan en ole vieläkään mennyt vaikka olen monesti ajatellut asiaa (vois tehdä hyvää tämmöselle levottomalle sielulle). Sähly olis kivaa. Golffariksi minusta ei olisi, ikinä. Nuorempana harrastin ratsastusta, enää en uskalla, tai uskaltaisin mutta en kävelyvauhtia kovempaa menisi... Luistelusta tykkään, vaikka en taitava olekkaan. Pyöräily on kesällä joskus ihan jees.
Mikä sun juttu on ja kerro miksi se on just sun juttu?

Siihen mun juttuun, kuntosalille siis. Isänpäivänä kun ensin aamupuurot ja vähän kakkua oli syöty lähdettiin Kepan kanssa salille niitä syötyjä kaloreita kuluttamaan. Persusta jumppailin, ensin bulgarialaista askelkyykkyä smithissä. Tässä vielä kyseisestä touhusta vertailukuva. Vasemmanpuoleisessa ei siis lisäpainoja ole, mutta kummasti vaan puhisuttaa moinen...silloin joskus..


Tuon jälkeen tein reisikoukistusta istuen ja mahallaan. Käsipainon kanssa vähän sumokyykkäilin


Ja tein taas maastavetoa. Sen jälkeen jätin jalkalihat kasvamaan (I wish) ja rupesin vimputtelemaan olkapäitä. Ensin pystypunnerrusta käsipainoilla, välillä kokeilin Kepan auttamana isommilla painoilla kuin aiemmin, mutta enpäs oikein jaksanut. Lopulta tuli hetken hyytymys ja naurattikin niin, ettei edes ne kevyemmät painot nousseet..


No, sain lopulta ne punnerrukset tehtyä. Teen niitä kymmenen kilon painoilla ja hitusen isommillakin menisi, mutta kun seuraava paino on 12,5 kg niin too much for meikäläinen. Seuraavaksi tein vipareita käsipainoilla, yksi käsi kerrallaan, vähän "vauhtia" ottaen. Niitä neljä sarjaa jonka jälkeen istuen minipainoilla oikein hitaasti vipareita, puhtaasti. Voi juma, että olkalihat oli tulessa.


Pystysoutua käsipainoilla ja etuolkapäitä tein taljassa myös, selällään maaten. Lopuksi takaolkapäille muutamaa liikettä. That`s it.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Odottavia fiiliksiä ja vanhoja kuvia

Treenihommiin liittyen tulossa uutta puhtia ja projektia, haastetta tiedossa. Olen ihan täpinöissäni. Niin etten meinaa nahoissani pysyä. Mutta en paljasta vielä mitään. Viimeksi keväällä mulla on siis ollut "pt-diili", mutta sen jälkeen olen touhunnut omin nokkineni.

Blogimaailmaan ja elämään yleensäkkin liittyen. Pitkän aikaa mulla oli "pelko", että entä jos monikin tuttu eksyy tätä lukemaan. Sellainen nolousfiilis tms. Miksi, no siksi oli, että mietin ihan liikaa mitä muut ajattelevat. Nyt ei enää niin "hetkauta", lukekoon kuka vain. Ihan kaikkea elämästäni en täällä kuitenkaan kerro/ aio kertoa. Annan arvoa niille jotka aidosti blogejaan kirjoittavat, kirjoittavat myös mahdollisista epäonnistumisista, huonoistakin päivistä. On mullakin päiviä jolloin treenitkin on melkein evvk, MUTTA totuushan on se, että niistä saa aina hyvää fiilistä, samoin kuin esim. lenkin jälkeen on paljon mukavampi olo. Niinkuin jopa pari päivää sitten kun illalla rämmittiin lumi/räntäsateessa ympäri keskustaa, pari ipanaakin oli mukana eivätkä nekään marisseet yhtään. Mutta siis, meitä on monenlaisia, elämä muokkaa meistä erilaisia. Tälleen "aikuisena" myös kenties näkee asioita eri tavalla. That`s it. No, tarkoitin siis sitä, että ihmisen pitäisi olla/saada olla aito, oma itsensä. Vai mitä?


Oli hiukan eri näköinen lähimetsämme eilen aamulla...

Minähän olen eukko, johon hormonaaliset tekijät vaikuttavat suuresti. Varsinkin yhden viikon kuukaudessa, niinkuin tällä hetkellä olen hiton turvoksissa ja voisin syödä vaikka jatkuvasti ja olen väsyneempi. Tuntuu, että pääkin on turvoksissa. Läskiä onkin tullut viime aikoina kerättyä, se tunnustettakoon koska ei ole tullut syömisten suhteen oltua niin tarkka. Toki säännöllisesti on tullut syötyä, mutta... Kenties liikaa:-) tai jotain.. En aio kuitenkaan ruveta siksi samaksi Satuksi, joka olin vielä kaksi vuotta sitten.


Tammikuussa v.2013


Innostuin kaivelemaan arkistoja, tuo yllä oleva kuva on eka kuva Satusta salilla, omg!


Ja eka "peiliselfie" vai mikä liekkään, omg x 10. Muutosta on siis tullut, kuvista sen tajuaa. Muuten oma pää ei sitä vain oikein ymmärrä kun on kuullut kommenttia, että "oot hyvässä kunnossa".. Ai minä vai.. Itsehän työn olen tehnyt ja kiloja karistanut, mutta edelleenkin voin mainita sen, että isännällä on ollut suuri merkitys kaikessa. Jos Kepa ei olisi liikunnallinen, niin kenties minäkin vielä mussuttasin herkkuja kaiket illat..

No, oli miten oli niin takaisin tähän hetkeen. Olin päivän siis töissä ja melko väsynyt, totta puhuen olisin ehkä jäänyt köllimään peiton alle ellei olisi ollut sovittuna salitreffit rakkaan kaimani kanssa. Lähdin siis hetken huilattuani salille. Käsitreeniä oli luvassa. Tehtiin ensin ojentajajumppaa yhdessä kaiman kanssa. Oltiin sen verran rohkeita, että piti ensin sitä dippiä kokeilla, kuminauhan kanssa kylläkin


Jospa joskus jaksaisi edes muutaman ilman tuota kumpparia. Siitä siirryttiin tekemään ranskista. Olen viime aikoina tehnyt sitä käsipainoilla, hyvä oli vaihtelun vuoksi tehdä nyt tangolla ja loistavaa kun oli kamu auttamassa ne viimeiset toistot joita ei ihan omin voimin jaksanut


Joka sarjan perään kapeata penkkipunnerrusta ojentajille. Kyllä poltteli. Aiemminkin hyväksi havaittu setti tuo. Viimeisenä liikkeenä alaspainalluksia taljassa narulla.

Ojentajien jälkeen jumppailin hauiksia. Ensin normihauiskääntöjä käsipainoilla. Sitten selällään lattialla


Tuosta tykkään kyllä ja tuntuikin, että pienet hauisrukkani halkeavat.. Lopuksi hauiskääntöjä sivuilta vinopenkissä. Hyvä tuli.


Nyt vähän rullailua ja saunaan. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja hyvää huomista isänpäivää kaikille isäihmisille!

- Satu -





torstai 6. marraskuuta 2014

Tämän viikon treenejä

Maanantaina kävin tekemässä olkapäätreeniä ihanaisen ystäväni Miran kanssa. Mira on huikea mimmi jolle paljon respectiä, on nimittäin pudottanut hurjasti painoa. Pystypunnerruksilla treenin aloitin, kolme sarjaa kahdeksan toistoa


Vipareita sivuille + pystysoutua käsipainoilla superina sen jälkeen, kahdeksan toistoa, kolme sarjaa.


Kauhean totista touhua näkyi olevan... Mutta kyllä tuntuikin olkalihoissa. Seuraavaksi tein rattikääntöjä ja vipunostoja käsipainoilla eteen. Takaolkapäille en tällä kertaa tehnyt muuta kuin facepullia. Viimeksi selkää treenatessa tuli tehtyä vähän takaolkapäitäkin lopuksi.

Keskellä viikkoa sain nautiskella kahdesta vapaapäivästä, eilen ja tänään. Eilen kävin Susannan kanssa treenamassa ja tuli tehtyä selkätreeni + vähän rintaa ja masuja lisäksi. Aloittelin treenin leuanvedoilla, eri otteilla, kuminauhaa apuna käyttäen. Ylätaljaa tein tällä kertaa niskan taakse, harvemmin kyllä tulee tehtyä niin


Alataljasoutua ja ylätaljaa eteen myös. Taljassa pulldownia ja tätäkin kokeiltiin


Jonkun verran sai "hakea", että löytyi oikea tuntuma hommaan. Hyvä treeni, hyvässä seurassa. Iltapimeällä käytiin Kepan kanssa lenkillä ja nähtiin metsässä vilaus jostain elukastakin, liekkö kettu ollut.

Tämä aamu alkoi koipitreenillä, lähinnä etukoipitreenillä jonka aloitin prässiä tekemällä. Sen jälkeen kyykin pallon kanssa


Ihan oikeasti, hyvä ja tehokas liike on tuokin, ainakin mulla tuntuu toimivan, huh. Pallokyykyn jälkeen reisienojennuksia ja sissykyykkyhärveliä superina. Se polttaa. Koska Kepalla oli vielä omat jumpat kesken niin kerkesin vielä tehdä vähän lantionnostoja, taljakyykkyä ja maastavetoharjoituksia


Huomenna ei oikein treenaamaan ehdi, mutta lepopäivä salista tekeekin hyvää ja pääsenhän ystävän kanssa lounastamaan. Viikonloppu menee töitten merkeissä taasen, toki salilla tulee käytyä myös. Tulevaisuuden jutuista olen innoissani, luvassa mukavia asioita, treenijuttuja ja kenties uusi harrastuskin. Niistä myöhemmin lisää.

Mukavaa loppuviikkoa !


Terkuin Satu

p.s Täällä satelee lunta, mitä luulette, joko talvi tulee?