torstai 25. syyskuuta 2014

Käynnistysvaikeuksia...

Ja voihan fitness. Sitä nyt riittää, puolesta ja vastaan. Itsehän en ole mikään fitness, ihan tavan treenaaja vaan. Parhaani yritän kuitenkin ja vissiin jotain olen saanut aikaiseksikin. Ainakin 16 kiloa ylimääräistä laardia on tippunut matkan varrelle, huh. Takaisinkaan en niitä huoli.
Välillä on kausia jolloin on enemmän kiinnostunut kaikesta "fitneksestä" ja siihen liittyvistä asioista, välillä vaan porskuttelee taviselämää eteenpäin. Perheellisenä haasteita arjen pyörittämisessä riittää. On laitettava evästä perheelle, kuskattava harrastuksiin, yritettävä tehdä kotitöitä, lenkittää koiria ja ai niin, päästä itsekkin treenaamaan. Tosin mullahan ei lapset ole taaperoita enää vaan kaikki on koululaisia joten sikäli elämä jollain tavalla helpompaa. Sapuskoja teen kerralla useammaksi päiväksi, itse kun usein eväänä puputan PARSAA ja jauhelihaa tms. + salaattia, tylsää kenties mutta helppoa ja hyvää (usko tai älä). Minulta ei siis juurikaan ruokakuvia löydy, edellä mainitusta syystä. Nyt joku miettii tietysti, että mitähän meidän perheessä lapset syö.. No, ei ainakaan mäkkisafkaa ja valmisruokia vaan ihan perusruokaa, laatikoita, keittoja. Meidän huushollissa oikeastaan vain lapset leipoo, itse yritän sitten vastustaa kiusausta etten (ainakaan liikaa) niitä leipomuksia syö. Yhtenä iltana innostuin taas värkäämään "proteiinipannaria" johon laitoin siis vähän maustamatonta rahkaa, kananmunia, heraproteiinijauhetta, leivinjauhetta ja muussattua banaania. Päälle ripottelin vielä mansikoita. Hyväähän se oli.



Sinne se kaunis aurinkoinen syksy katosi ja tilalle tuli synkkä vesisade, hyi yök ja vali vali. Tekisi toisaalta mieli vain kääriytyä viltin alle ukon kainaloon ja siinä löhöillä kaiket illat. Sellainen pienesti sateinen ilmakin olis ihan jees kun lähtisi hölkkäilemään niinkuin viime syksynä tuli tehtyä kun innostuin. Maanantai-iltana ei ollut ollenkaan sellainen "kiva, sateinen-ilma" kun lähdettiin metsään rämpimään, oli sentään kyllä sadetta pitävät vetimet päällä mutta kyllä paleli, hyi yök kertaa kymmenen. Loppuillan sitten palelinkin nenänpääkin kohmeessa. Mutta onhan syksyssä siis kivaakin, ainakin värejä


Niistä käynnistysvaikeuksista sitten. Puolentoista viikon salitauon (flunssasta johtuneen) jälkeen lähdin Kepan mukana keskiviikkona salille. Tuntui taas jotenkin kuin olisi alusta aloittanut. Ensin takajalkoja, prässissä vinottain yksi jalka kerrallaan. Istuen takareisikoukistelua


Harmitti kyllä kun ei jaksanut yhtä hyvin kuin ennen flunssailua, samalla sai takoa järkeä päähän itselleen, ettei tarvitsekkaan jaksaa. Askelkyykkyä tein minipainoilla, sekä kyykkäilin taljassa. Olkapäitä jumppailin myös. Pystypunnerrusta laitteessa istuen, vipareita sivulle, pystysoutua taljassa ja takaolkapäille facepullia.
Minulle ei kertakaikkisesti sovi tuollaiset pitkät breikit salitreenistä, en tajua miten voi olla niin vaikea lähteä liikkeelle sen jälkeen. Pari päivää on maksimitauko mulle.

Tänään olikin jo fiilis ihan toinen. Lähdin oikein innoissani treenaamaan suoraan töitten jälkeen. Osasyy oli kyllä sekin, että sain salille kaverin mukaan. Se onkin toinen tarina. Tapasin kyseisen huippumukavan tyypin pari viikkoa sitten työhaastattelussa. Hän rupesi minulle kovasti siellä juttelemaan ja meillä juttu luisti heti. Hänkin on muuttanut muualta tänne Kymenlaaksoon, ihan äskettäin. Vaihdettiin yhteystietoja ja niinpä hän kysyi voisiko lähteä salille mukaan ja sehän sopi oikein hyvin. Tuntui niinkuin olisi tunnettu jo pitkän aikaa vaikka vasta toisen kerran oltiin nenätysten. Elämä yllättää joskus positiivisesti.

Käsitreeniä oli minulla vuorossa ja hyvän treenin sainkin tehtyä. Hauiskääntöjä käsipainoilla, taljassa selällään ja vuorokäsin taljassa


Ojentajille kevennettyä dippiä sekä narulla taljassa. Hyvä treeni, hyvää seuraa, hyvä mieli. Eikä siinä vielä kaikki kun treffasin vielä illalla ihanan kamuni Miran, oli mukava höpistä pitkästä aikaa.
Saankin onnekkaana viettää loppuviikon vapaalla. Tavata ystäviä, käydä salilla, olla perheen kanssa. Enempää en toivokkaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti