Kurja päivä..

Kaikkinensa vähän kurja päivä tänään.. Flunssan se sitten iski muutama päivä sitten, kuumetta ei kylläkään ja olo on jo parempi mutta huomaa kyllä että päänuppi alkaa ottaa kierroksia kun ei ole päässyt salille/liikkumaan kunnolla. On ollut sitten aikaa märehtiä kaikkia juttuja, varsinkin tänään.. Ajattelin myös, että hävitän tämän bloginkin, eihän tätä kukaan lue. vai lukeeko?
Sain vielä kuulla että surkea osa-aikaduuninikin loppuu vuoden vaihteessa (tai töitä olisi mutta vielä pienemmällä tuntimäärällä, joten varmaan sanottava No thanks ), että niin se iskee se tuttu epävarmuus. Aina olen ollut tyytyväinen siitä ettei koskaan ole joutunut työttömänä olemaan mutta nyt yhtä-äkkiä kaikkialla säästetään, sijaisista tms. (hoitoalallakin siis). Miettinyt olen että jos rupeis tekemään jotain ihan muuta työtä, mutta mitä ja mitä osaisi?
Minulla on jo enin "hohto" omasta työstä kadonnut, sillä nykyään tuntuu että joka paikassa vaan säästetään, on kiire kiire, kaikki revitään työntekijöiden selkänahasta ja jaksamisesta. Lisäksi ei se palkkakaan kummoinen ole..
Noh, tämä on niitä päiviä kun kaikki tuntuu kurjalta, mikään ei huvita. Pakko oli kuitenkin koirien kanssa kävästä metsässä niin tuli heti vähän parempi mieli :-)

 Rupesin sitten miettimään aikani ryvettyä kurjuudessa, että miten paljon asioita on hyvin elämässä. Toistaiseksi ainakin on saanut olla terve, lapset on terveitä, on ihanat lapset ja avopuoliso, on koti, ruokaa, ystäviä, uusi harrastus. Ja niinkuin yritän usein ajatella, elämä kantaa, aina lopulta... Ja huomenna on parempi päivä, tiedän sen :-)

Tätä jaksan hehkuttaa mutta taas myös ajattelin sitä että miten onnellinen olen siitä että löysin/aloitin harrastuksen, oma mieli on tasapainoisempi ja iloisempi. Ja tulee hyvä mieli kun saa "tuloksia" aikaan. Kuten huomasin tänään otetuista ruhokuvista että totta se on, ne inhat isot selkäläskit on melkein kaikki hävinneet, jeijj, Minun elämän pieniä iloja ja saavutuksia :-)
Hoksasin myös sen että "ennen", eli aiemmin tänä vuonna ajattelin että mun PAKKO mennä salille ja PAKKO mennä lenkille että paino putoaa jne. Mutta nyt en enää ajattele oikeastaan niin vaan menen ja teen koska siitä tulee hyvä fiilis ja on tyytyväisempi itseensä.

Olen viime aikoina lukenut paljon muitten blogeja ja huomannut sen että aika moni elämänmuutoksen tekijä/laihduttaja/kuntosaleiluun hurahtanut saa osakseen moitteita, jopa ystäviltä. Itsellänikin on tuosta yksi henk.koht. kokemus. Eikö ystävyyteen kuulu kannustaa toista, myötä- ja vastamäessä, olla iloinen toisen puolesta. Kai se on vain kateutta joillakin kun reagoivat niin ja arvostelevat, keneltä se on pois jos ihmisellä itsellään on parempi olla.. Hmph. Ei vaan ymmärrä ei.. 

Noh, sellaisia ajatuksia tänään. Huomenna aion ulkoilla ja ihan pikkusen jumpata salilla kätösiä :-)

Tänään suuressa tylsyydessäni tuunasin tänään otettuja kuvia.... jos tänne nyt jonkun laittaisi..

Kinttukuva :-)